Olen työskennellyt kielenopettajana viime vuosituhannelta lähtien. Olen myös asunut ulkomailla yli 11 vuotta elämästäni, ja siten ollut maahanmuuttaja ja kielenoppija erilaisissa ympäristöissä. Kaikuu-hankkeessa yhdistyvät kielenoppiminen, taide ja uuteen ympäristöön kotoutuminen, jotka ovat minulle hyvin merkityksellisiä asioita. Nyt haluan pohtia Kaikuu-hanketta hieman kielitaidon näkökulmasta.

Kieli on avain eri maailmoihin, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Tarve ottaa kontaktia ja jakaa ajatuksia, tunteita ja kokemuksia toisten kanssa on myötäsyntyinen. Aina oikeaa sanaa ei löydy, eikä kokemustaan saa kerrotuksi. Se turhauttaa. Apua kommunikointiin voi löytää silloin vaikkapa eleistä, ilmeistä, kuvien avulla tai toisten kielten kautta ymmärrettävää sanaa etsien. Mikä ilo, kun ymmärrys löytyy. Toinenkin voi tunnistaa tuon tunteen tai on ehkä tehnyt saman havainnon! Kielessä on monella tavoin kyse jakamisesta ja siltojen rakentamisesta.

Kieli sitoo meidät osaksi yhteiskuntaa ja antaa meille välineitä olla aktiivinen toimija. Kielen osaaminen auttaa tekemään paikasta enemmän kodin. Kielenkäytön olennainen osa on dialogisuus; se, että tulen nähdyksi ja joku kuuntelee mitä sanon. Kielitaitoon kuuluu myös kyky ja halu kuunnella, tulla vastaan ja jakaa tarinoita.

Kuvat puhuvat – ja saavat puhumaan. Taideteoksista peilaamme itseämme – menneisyyttämme, nykyisyyttämme ja tulevaa. Samalla kuva tukee kertomusta. Autenttisinta on silloin kun voimme itse valita mistä aiheesta kertoa. Omasta merkityksellisestä taideteoksesta, ja sitä kautta laajemmin omasta kokemuksesta ja ajatuksista, toisille kertominen sekä kuulluksi tuleminen vahvistavat paitsi kielellistä kompetenssia, myös osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on myös minun paikkani ja minun ääneni on tärkeä.

 

Jutellaan yhdessä! 

 

Karoliina Arola

Hanketuottaja ja kielenopettaja