Kielen oppimisesta puhutaan usein hyödyn kautta. On etuoikeus voida opiskella uusia kieliä ihan vain huvikseen ja nautinnon takia. Usein opiskelemme, koska meidän täytyy: Kyky hallita omaa tai vierasta kieltä hyvin antaa meille esimerkiksi mahdollisuuksia edetessämme työelämässä. Kieli voi myös jarruttaa työelämään pääsyä. Kuten Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen tutkimuksessa todetaan, monet kyvykkäät ja koulutetut ulkomaalaistaustaiset eivät pääse integroitumaan suomalaiseen työelämään kielimuurin tähden (2020). Opiskeleminen siis kannattaa, mutta joskus kielen oppiminen voi olla vaikeaa luvatuista hyödyistä huolimatta.

Joulukuun alla keräsimme palautetta Kaikuu-ryhmäläisiltä sekä heidän opettajiltaan. Kaikki Kaikuu-kierroksille vuonna 2020 osallistuneet ovat ulkomaalaistaustaisia suomen opiskelijoita.  Palaute lämmitti sydäntä monilla tavoilla. Saimme kierroksillemme hyviä kehitysideoita ja lisäksi paljon kiitosta. ”Uutta tietoa, uusia tuntemuksia, uusia unelmia.” eräs nimettömänä palautetta antanut ryhmäläinen kuvasi kokemuksiaan kierrokselta. Helsingin aikuisopiston S2-opettaja Sara Myllylä puolestaan kommentoi näin:

Olin aivan sanaton ja liikuttunut siitä, kuinka paljon tunnetta ja kielellistä ilmaisuvoimaa opiskelijoiden esityksiin sisältyi. He todella ylittivät itsensä, ja uskon tämän johtuvan siitä, että oppaat olivat alusta asti niin kiinnostuneita heidän ajatuksistaan. Taide oli selvästi myös samaistuttava ja kiinnostava tapa puhua omista ajatuksista, muistoista ja kokemuksista.

Samat kommentit toistuivat palautteista toiseen: Opiskelijat tuntuivat ylittävän itsensä, puhuvan mielellään ja ilmaisevan itseään monipuolisemmin. Taiteen äärellä keskustelu oli auttanut myös ryhmäytymisessä ja innostanut opiskelijoita jakamaan ajatuksiaan myös oppitunneilla. Opettajat kertoivat heidän halunneen kuvata myös luokassa itselleen tärkeitä ja henkilökohtaisia kokemuksia.

Taide on toki maagista ja saa meissä aikaan monia asioita, mutta en usko että kyse on pelkästään taiteen voimasta. Uskon, että opiskelijoilla oli olemassa jo kaikki tämä kapasiteetti, mutta vasta taiteen ja formaalien oppimistavoitteiden ulkopuolella sen ilmaiseminen tuli mahdolliseksi.

Opettajat ovatkin huomauttaneet meille, että opetussuunnitelmissa on hyvin vähän tilaa itseilmaisulle tai aiheille, jotka opiskelijat itse saattaisivat kokea merkityksellisiksi. Kurssit ovat lyhyitä ja intensiivisiä ja niiden puitteissa on opittava määrätyt asiat, jotka usein käsittelevät arjessa selviämistä ja työllistymistä; kaupassa käyntiä ja virastoissa asiointia. Ja juuri niin asian toki kuuluukin olla. Varsinkin kaikille heille, jotka ovat vasta muuttaneet uuteen maahan ja kenties myös kulttuuriin, on ensiarvoisen tärkeää kokea voivansa toimia osana yhteiskuntaa. Kyse on pohjimmiltaan resursseista, ajasta ja rahasta. Usein saattaa käydä niin, että välttämättömimpien oppimäärien lomassa ei ole tilaa asioille, jotka saattaisivat liikuttaa, innostaa ja herättää uusia ajatuksia.

Olen itse huonosti motivoituva kielenoppija. Olen monta kertaa istunut opiskelemassa uutta kieltä valkoisiksi maalatuissa  luokkahuoneissa, jossa kirkkaat halogeenit sirisevät. Esitämme parini kanssa tilannetta, jossa hän on hotellin virkailija ja minä olen tullut varaamaan huonetta. Edessämme on lista matkailusanastoa. Vaihdamme parini kanssa kohteliaita fraaseja, hän luettelee huoneeni numeron, minä kysyn missä on lähin ravintola ja parini antaa minulle osoitteen. Toistamme kohtauksen muutaman kerran, kattovalo sirisee, ulkona sataa räntää ja minä mietin, miksi aina ensin opiskelemme kielestä ne tasot, jotka ovat ehkä hyödyllisiä, mutta vain harvoin rakkaita. Mitä tapahtuisi, jos vaihtaisimme järjestystä? Puhuisimme ensin rakkaudesta ja vasta sitten opettelisimme varaamaan hotellihuoneen.

Kaikki me opimme uusia kieliä eri tavalla. Toiset haluavat ensin oppia selviytymään arjen asiointitilanteista, toiset haluavat kertoa lapsuusmuistoistaan. On tärkeää, että jokaiselle oppijalle löytyy luonteva tie luoda omaa itseilmaisuaan uudella kielellä.

Tarkoitus ei toki ole sanoa, etteikö kielioppi tai asiakastilanteiden harjoitteleminen olisi tärkeää. Tietenkin se on! Lisäksi vaatii huomattavan määrän kekseliäisyyttä ja vaivanäköä luoda mielekkäitä opetussisältöjä vaadittavien perusasioiden ympärille. Kyse ei olekaan opettajien tavasta opettaa, vaan siitä millaisia asioita opetussuunnitelmissa nostetaan esiin ja millaisille opetuskokonaisuuksille myönnetään rahoitusta. Joskus mahdollisuus tulla osaksi uutta kieltä edellyttää, että kielellä voi kuvata myös itselleen merkityksellisiä asioita. Mitä aiemmin, sitä parempi. Vain tällöin kieli voi olla osa sinua.

Mikä sitten on taiteen vaikutus Kaikuu-kierroksilla? Ehkä juuri taiteen tarjoamat sisällöt, jotka koskettavat, innostavat tai joskus jopa kauhistuttavat, kirvoittavat meissä puhumisen ja keskustelun halun herkemmin kuin ajatus hotellihuoneen varaamisesta. Taide herättää monissa tarpeen selittää tai kuvata kokemaansa muille. Mutta tällainen tarve ei toki puhkea kukkaan itsestään. Se vaatii luottamusta muihin opiskelijoihin ja opettajaan. Ehkä tässä piileekin kielen oppimisen keskeisin avain: Mahdollisuus luottaa ihmisiin, jotka on kenties tuntenut vastaa muutaman viikon. Kaikuu ryhmiä seuratessa tämä luottamuksen ilmapiiri on joskus miltei käsin kosketeltavissa. Luottamus kannattelee puheen lahjaa.

Seuraavan tekstin on kirjoittanut Anchalee Saetia, joka valitsi Kaikuu-kierroksella Elin Danielson-Gambogin teksen Äiti (1893). Hän halusi kerto meille teoksen herättämistä ajatuksista, koska se oli tuntunut henkilökohtaisesti tärkeältä. Saetian teksti osoittaa, mitä voimme saada sanoillamme aikaan, kun saamme puhua itsellemme tärkeistä asioista.

Minä valitsin tämä taideteoksen, koska pidän sen ensivaikutelmasta. Kuvassa äiti antaa rintamaitoa lapselle. Rintamaito on ensimmäinen ruoka vauvan syntymän jälkeen. Minusta se on vauvan paras ruoka maailmassa.

Kun vauva sylissä. On tärkeää koskettaa kummankin ihoa. Vauvasta tuntuu lämpimältä ja turvalliselta. Äiti katsoo vauvaa rakkaudella silmiin. Äiti halaa vauvaa. Vauva muistaa äidin tuoksun ja kuulee sanoja. Äiti haluaa sanoa vauvalle, että hän ei ole yksin, äiti on tässä ja aina sinun kanssa. Äiti rakastaa sinua.

Tämä kaikki vaikuttaa vauvan aivojen kehittymiseen.

 

Tulemme myös jatkossa julkaisemaan blogissamme lisää Kaikuu-ryhmäläisten kirjoituksia taideteoksista sekä palautetta kierroksistamme. On ollut suuri etuoikeus kuulla niitä ja saada pian jakaa ne teidän kanssanne. Kirjoitukset julkaistaan sellaisinaan ryhmäläisten toiveiden mukaisesti ja niissä esitellään teoksia, jotka ryhmäläiset ovat valinneet itselleen merkityksellisiksi.

 

Kirjoittaja

Mariia Niskavaara, hanketuottaja

 

 

Lähteet:

Emmi Lahtinen, Marjo Mäenpää, Sirene Karri ja Ari Kurlin Niiniaho 2020. Avaus. Ulkomaalaissyntyisten taide- ja kulttuurialan ammattilaisten asema Suomessa. Cuporen verkkojulkaisuja 63. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

 

edit 07.01.2021: Täsmennetty kohtia, joissa keuvataan kielen opettamista.